Korona kiusaamisenkin kirvoittajana - esimiehet kohteina

”Ei se korona-aalto sitten loppunutkaan”, huokaa moni rankan kevätkauden ja vapautuneen kesäajan jälkeen. Syksyn alkaessa kiristetään joka puolella turvaohjeita. Pelko ja ahdistus lisääntyvät myös työyhteisöissä. Ja ahdistus puretaan aina johonkin.

Monissa organisaatioissa ovat yt-menettelyt käynnistyneet sopeuttamistoimineen. Esimiehet ovat joutuneet vastaamaan tavan takaa kysymykseen: ”Miksi juuri minä olen lomautettu, kun kaveri saa olla työssä?” Esimiehet ovat vaikeassa tilanteessa, kun he eivät voi vastata kysymyksiin kaikilta osin. Heidän on pidettävä huoli henkilösuojasta jokaisen osalta.

Näin ollen kysyjä voi kokea epäoikeudenmukaisuuden kohdistuneen häneen. Jos henkilön elämän historiassa on tapauksia, joissa hän kokee tulleensa tallatuksi, nousevat tunteet ohjaamaan hänen toimintaansa myös tässä hetkessä. Näin voi käydä myös esimiehelle oman tunnehistoriansa kanssa. Silloin vuorovaikutuksen pulmat voivat johtaa ikäviin seurauksiin.

Vaikea vuorovaikutus

Olen kuullut monien esimiesten kertovan, että heidän toimintaansa on moitittu epäasialliseksi. Osa heistä kertoo saaneensa kutsun työterveyshuoltoon alaisensa asiaan liittyen. Tapaamisessa on ollut vastassa delegaatio, johon kuuluu lääkäri, hoitaja, psykologi ja kyseinen alainen.

Esimiehet kertovat saaneensa syytöksiä toiminnastaan. Ryöppy on pohjautunut tuon yhden alaisen kertomaan. Esimies lienee tunnistettu vaaralliseksi, kun iso delegaatio on pitänyt valjastaa tapaamiseen. Olisiko kuitenkin ollut helpompaa, jos psykologi olisi pyytänyt kyseisen esimiehen keskustelemaan luokseen alaisen kanssa yhtä aikaa? Ehkä olisi löydetty vuorovaikutuksen kompastuskivet, joita jatkossa voi kumpikin väistellä.

Kantelun kohteena

Toinen tyyppitapaus ovat ne johtotehtävissä olevat, joiden toiminnasta on muutama henkilö kirjelmöinyt ylemmälle johdolle tyyliin ”luottamuksellisten viestien pohjalta pyydämme teitä puuttumaan pomomme epäasialliseen käyttäytymiseen”. Onpa vielä korostettu, ettei asiaa uskalleta ottaa puheeksi pomon kanssa, koska pelätään hänen kostoaan.

Ongelmaa on lähdetty purkamaan ulkopuolisen selvittäjän avulla. Onkin tärkeää, että kaikkien osapuolien näkemyksiä selvitetään. Järkyttävää näin tutkijan koulutuksen saaneena on kuulla, että selvitystä on paikoin lähdetty tekemään peruskysymyksellä ”miten esimies kiusaa alaisiaan”.

Tutkijan rooli on neutraali, eikä hän saa mennä minkään tahon puolelle. Näin ollen peruskysymys ei voi olla valmiiksi väritetty. Vain siten on mahdollista löytää ratkaisuja todellisen pulman hoitamiseksi. Tutkijan perimmäinen tehtävä on edistää yhteisön hyvinvointia eikä lynkata ketään osallista. Eikä myöskään mennä tukemaan piilevää vallan tavoittelua.

Asioilla on yleensä monta puolta, ja syitä on niin sysissä kuin sepissä. Maa ei päällään kanna sellaista työyhteisöä, jossa ei joskus ongelmia esiintyisi. Samaa pätee johtamistyötä tekeviin. Ei ole esimiestä, joka ei joskus päästä suustaan sellaista, joka sattuu jonkun ihmisen arkaan paikkaan. Yleensä kuitenkin tietämättään sen tekee.

Pelko on usein mainittu puheeksi ottamisen esteenä. Epäilemättä on tilanteita, joissa tämä on relevantti syy. Aina silloin tällöin kuitenkin mieleeni nousee ukkini opetus. Kerroin pienenä tyttönä hänelle pelkääväni jotain. Ukki sanoi, että jos omatunto on puhdas, ei ole aihetta pelkoon. Kysäisipä vielä senkin, että olenko sattunut tekemään jotain tuhmaa. Yleensä olin – ainakin kiivennyt aitan katolle.

Korona lisää pulmia – pidä silmät auki

Tosiasia on, että koronan vaikutukset ulottuvat työyhteisöihin ahdistusta lisäävästi. Oleellista on se, ettei anneta koronan ottaa valtaa vaan pysytään perustehtävässä – toinen toistaan tukien. Johtajien ja esimiesten on yhä vahvemmin näytettävä suuntaa ja luotava turvallisuutta vahvistamalla yhteistä ymmärrystä tavoitteista ja keskinäisistä vastuista. Kun pulmia tulee, on ensiarvoisen tärkeää puuttua niihin mahdollisimman nopeasti. Jos omat keinot eivät riitä, on syytä käyttää ulkopuolista asiantuntijaa - varmistaen ensin sen laadun.

Blogin kirjoittaja:​​​​​​

Pirkko-Liisa Hyttinen
työelämän kehittäjä, työ- ja organisaatiopsykologi, PsT