Kohti ammatillista identiteettiä

Mitä on ammatillinen identiteetti? Siitä on puhuttu koko yliopiston ajan jonakin sellaisena, joka vain syntyy työelämässä pikkuhiljaa, mutta jonka perustukset rakennetaan jo opiskeluaikana. Teoriatiedon oppiminen on sitä lisännytkin, mutta yhtä lailla sitä on huomannut joutuneensa kasvotusten myös oman tietämyksensä rajallisuuden kanssa – eli mitä kaikkea ei vielä tiedä tai osaa.

Mikä sitten on itselläni auttanut rakentamaan orastavaa ammatillista identiteettiä? Sopivan haasteelliset työtehtävät ja tarjotut haasteet. Olen kuluvan vuoden ajan saanut jalkaa oven väliin oman alani työympäristöön, ja päässyt osaksi niin avustavia työtehtäviä, jotka pohjustavat tulevaa työtäni, kuin osittain jopa varsinaisia tulevia työtehtäviänikin. Uuden haasteen edessä olen jokaisella kerralla kokenut vahvaa huijarisyndroomaa ja empinyt, riittääkö ammatillinen pätevyyteni vielä tänne asti ja kantaako osaamiseni.

Koettu luottamus keskiössä

Mutta mikä sitten on luonut luottamusta omiin kykyihini? Esimieheltä tuleva luottamus.

Esimiehen luottamus on näyttäytynyt asiana, jota olen oppinut arvostamaan vasta kun sain sen nykyisessä suuruudessaan. Koska esimieheni on luottanut minuun ja tarjonnut mahdollisuuksia kehittää osaamistani, olen luottanut myös itseeni. Tämä puolestaan on vahvistanut orastavaa ammatillista identiteettiäni.

Haasteiden kautta olen oppinut valtavasti uutta, kokenut työn imua ja sitoutumista työhöni. Ennen kaikkea haasteiden tarjoaminen on kuitenkin motivoinut tekemään työni hyvin ja osoittamaan olevani saamani luottamuksen arvoinen. Jokaisen haasteen olen ottanut oppimiskokemuksena ja lopuksi todennut saaneeni valtavasti kokemusta ja itseluottamusta reppuuni – ja ennen kaikkea ymmärtäväni alaani paremmin. Ilmiössä piilee valtava potentiaali niin yksilön, kuin organisaatioiden kannalta eikä sitä kaikkialla osata hyödyntää.

Vankan pohjan päälle on helppo rakentaa lisää

Parhaimmillaan esimiehiltä ja kollegoilta tuleva luottamus ruokkii tiedon nälkää, sitoutumista ja työmotivaatiota. Näin on ainakin käynyt itselleni. Äkkiä huomaan olevani imaistu alalle, jonne pääsemisestä haaveilin vuosia, ja joka tuntuu joka hetki enemmän omalta. Ammatillisen identiteetin olen kokenut olevan luottoa omaan osaamiseeni sekä ymmärrykseen omasta alasta. Toisaalta, se sallii myös kehittymisen ja tietämättömyydenkin. Se muodostuu itsestä suhteessa työhön ja ammattiin. Se rakentuu pala palalta läpi uran, mutta vankka perustus voidaan rakentaa jo opintojen aikana, oman alan ensikosketuksissa.

Kirjoittaja: Salla-Mari Heiskanen, 26-vuotias opiskelija, assistentti ja tuleva psykologi